Innovaation jalanjäljillä, osa 2.1

Toinen peruspilari: Valmistettu yhtenä tuotteena

Haaste: ”Kukaan ei ajattele kokonaisuutta.”

Infrastruktuurihankkeen ollessa siinä vaiheessa että ollaan päätetty laitehankinnoista ja ensimmäisistä aikatauluista, alkavat varsinaiset hankinnat. Toimitusajat eri komponenteille tietenkin vaihtelevat ja joidenkin osa-alueiden kohdalla joudutaan käyttämään sitä vanhaa jaettua teknologiaa, kun siinä on vielä muutama kuukausi tukeakin jäljellä.

Joulu, lahjat ja nuuttipukki

Muutaman viikon kuluttua ensimmäisiä komponentteja alkaa saapumaan erinäisissä toimituksissaan. Eriaikaisuus ei sinänsä haittaa, koska vastaanottamassa on jokaista komponenttia varten omat henkilönsä, jotka omassa rauhassa ottavat paketit vastaan ja alkavat purkaa niitä palvelinkeskukseen. Paketeista sitten nostellaan räkkiin erilaisia IT-infrastruktuurin osia, kuten kytkimiä, palvelinkehikoita, levyjärjestelmiä ja levyhyllyjä. Näitä sitten sijoitellaan palvelinkeskuksessa jokaisen parhaiten katsomalleen paikalle, eli yleensä sinne mihin muitakin samantyyppisiä komponentteja on ollut tapana ”räkittää”. Tämä on melkoista operatiivisten resurssien hukkaamista.

Tässä vaiheessa on yleensä tilauksesta kulunut jo useampi viikko tai jopa kuukausia. Ja käytännössä komponentit, jotka ovat tähän mennessä saapuneet ovat ripoteltu ympäri palvelinkeskusta, vailla mitään tietoisuutta toisistaan. Onneksi on kaapeleita ja kytkimiä laitteiden välille, joilla näitä voidaan yhdistää tyylikkäästi ja näppärästi. Täysin oma lukunsa on ”DOA-laitteet”, jotka suoraan suomennettuna ”saapuvat kuolleina”. Laitetoimitus voi myös saapua muuten puutteellisena. Väärät kaapelit ja liittimet ovat ihan arkipäivää tässä vaiheessa ja taas menee viikko/kaksi, ennen kuin päästään etenemään. Joululahjan voi toki vaihtaa kuittia vastaan, mutta aikaa ja vaivaa se tietysti vaatii ja projekti seisoo silloin paikallaan.

Fyysinen konfiguraatio

Meinaa usein olla niin, ettei asiantuntijat tahdo ”oikeilta töiltään” ehtiä konesaliin kutomaan näitä komponentteja verkkoon. Toisaalta, aikataulukin on yleensä todellisuudessa näillä projekteilla rajaton. Ei toki alun alkaen liiketoiminnan eikä varsinkaan loppuasiakkaan mielestä, mutta käytännössä lopulta näin valitettavan usein on.

Fyysisen konfiguraation valmistuttua ja jokaisen teknologia-alueen testattua omat komponenttinsa erillisinä yksikköinään ollaan vielä kaukana tuotantovalmiista palvelualustasta. Vielä on edessä mm. looginen konfigurointi ja koko järjestelmän läpikotainen testaaminen. Myös hallinta- ja valvontatyökalut tulee integroida järjestelmäkomponentteihin käsityönä, joka ottaa oman aikansa. Tässä vaiheessa löytyy yleensä myös komponentteja/palveluita, joita valvontamme ei osaa valvoa. No, kyllä se asiakas sitten soittaa, kun jossain on vikaa.

Looginen konfiguraatio

Looginen konfiguraatio uskoakseni useimmilla palveluntarjoajilla on jo vähintään osittain ”skriptattu” ja automatisoitu. Siitä on vähintään olemassa selkeä dokumentoitu prosessi, jossa kerrotaan miten esim. virtuaalirunko perustetaan fyysiseen rautaan. Toki tämä dokumentaatio täytyy olla jo pelkästään liiketoiminnan jatkuvuuden kannalta olemassa. Dokumentaatiota ei vaan tyypillisesti ole päivitetty hetkeen ja ajan saatossa eri komponenttien ominaisuudet ja yhteensopivuudet ovat muuttuneet merkittävästi.

Tästä kuitenkin päästään eteenpäin keksimällä matkan varrella luovia ratkaisuja, jotka hautaavat aikapommeja järjestelmiimme ennen kuin ne ovat edes tuotannossa. Automaatio vielä monistaa näitä miinoja huomaamattamme käyttöönottojen yhteydessä.

Liian harvoin tässä(kään) vaiheessa on mukana lopullinen työkuorma ja sen vaatimukset. Usein palvelualustat rakennetaankin geneeriseksi kapasiteetiksi, jota voidaan sitten ”lennosta tuunata” palveluiden vaatimuksiin esim. suorituskykyisemmällä levyllä/muistilla/laskentateholla tai leveämmällä kaistalla. Käsityönä tietenkin ja CMDB:tä (lue: laskutusta) päivittämättä. Mielestäni tässä vaiheessa viimeistään pitäisi olla jo hyvinkin tarkkaan tiedossa esim. palvelualustan sovellusten ja työkuormien replikointi-, jatkuvuus- ja palautus-, sekä varmistus- ja arkistointivaatimukset.

Testaaminen

Keskimäärin kuuden kuukauden kuluttua hankintapäätöksestä olemme pisteessä, johon viittasin sarjan ensimmäisessä postauksessa: Asiakas testaa. Perusteellinen testaaminen on valitettavasti yksi helpoimmin ohitettavista vaiheista, koska se ei varsinaisesti edistä käyttöönottoa – vaan pikemminkin hidastaa sitä.

Liiketoiminta alkaa vaatimaan jo viimeistään kuudennessa ”mikä kestää?” -palaverissa investoinneilleen vastinetta ja lopulta se loputonkin aika loppuu. Infrastruktuuri on vaan yksinkertaisesti saatava tuotantoon mahdollisimman pian. Toisaalta, mikäpä siinä voisi olla pielessä: Ihan uunituoreet komponentit ja viimeisimmät softathan siellä on.

Ratkaisu

Kun aikaa valmistaa, rakentaa, testata, toimittaa ja käyttöönottaa on alle 45 päivää, ei ole varaa tehdä minkäänlaisia kompromisseja tai alkaa epäröimään puolimatkassa kuinka tämä kokonaisuus lopulta tulisi rakentaa. Me VCE:llä olemme rakentaneet tätä kirjoitettaessa tuhansia Vblock-järjestelmiä tehtaillamme. Ja kun kirjoitan tehtaista, tarkoitan tuotantolaitoksiamme Corkissa ja Franklinissa, joissa valmistamme sertifioitujen prosessiemme mukaisesti 100% tasalaatuisia järjestelmiä.

Jokainen rakentamamme järjestelmä testataan läpikohtaisin mm. jäähdytyskoneiden pettämisen varalta. Näissä rasitustesteissä mahdollisesti rikkoontuvat komponentit vaihdetaan tarvittaessa uusiin ja järjestelmät testataan uudestaan kunnes ne täyttävät tiukimmatkin laatukriteerimme. Kokonaisvastuu järjestelmän koko tuotantoprosessista kuuluu meille. Se tarkoittaa sitä, että toimittamamme järjestelmät ovat niin fyysisesti kuin loogisestikin huolellisesti rakennettuja, testattuja ja toimitetaan täsmälleen kuten asiakkaan kanssa on suunniteltu ja sovittu.

Toimitusajan kuluessa asiakkaamme voivat keskittyä liiketoimintaansa ja omiin asiakkaisiinsa. Kun järjestelmä saapuu palvelukeskukseen, sen mukana tulee VCE:n ammattitaitoinen asennusryhmä, joka tekee palvelukeskuksessa tarvittavat konfiguroinnit järjestelmään ja liitännät asiakkaan verkkoihin. Tämän jälkeen vielä itse palvelukeskuksessa suoritetaan erilaisia testejä ja tehdään mm. asiakkaan asiantuntijoiden kanssa yhdessä nk. ”tiedonsiirto”, jossa käydään läpi itse järjestelmä ja sen mukana toimitettu räätälöity dokumentaatio. Lopuksi vielä käynnistetään valvonta ja luovutetaan järjestelmä VCE:n tuen haltuun. Tämän jälkeen järjestelmä on täysin valmis sovelluksille ja työkuormille.

Ennakoitavuus ajoittamisen suhteen esim. sovellusasiantuntijoiden kanssa on helppoa. Asiakas voi olla täysin varma, että sovittu järjestelmä on sovittuna päivänä käytettävissä. VCE:n infrastruktuurijärjestelmien arvolupaus tässäkin yhteydessä on: Ei yllätyksiä – Ei edes jouluna.

Ai niin, yksi juttu vielä: Tämä kaikki sisältyy hintaan. Tämä on ollut monelle palveluntarjoajalle ensimmäinen projekti joka pysyy budjetissaan niin ajallisesti kun rahallisestikin.

Jiri Vidgren.

Twitter

Facebook