Aloitin työni yhdistettyjen infrastruktuurien (engl. Converged Infrastructure) parissa loppukesästä 2014. Tartuin haasteeseen ennen kaikkea siksi, että uskon nykyisen, ns. ”perinteisen” tavan rakentaa datakeskusten palvelualustoja ja -infrastruktuureja tulleen tiensä päähän. Mikäli haluamme olla edelleen kehityksen kärjessä ja vastata aina vain yhdentyvän digitaalisen maailman haasteisiin, meidän tulee toimia tehokkaammin, joustavammin ja hyödyllisemmin. Meidän täytyy kuitenkin muuttaa asenteitamme ja toimintatapojamme, ennenkuin on pakko, koska silloin se on jo myöhäistä.
Edellä mainitut adjektiivit eivät ole vain executive-tason jargonia, vaan todellakin niitä ominaisuuksia joita nykyiset ja tulevat asiakkaamme tarvitsevat ja osaavat vaatia. Emme voi enää mennä ”näin on aina tehty” -verhon taakse. Myös asiantuntijoiden on tullut aika ajatella uudella tavalla ja keskittyä palvelemaan liiketoiminnan tarpeita. Asiakaspalvelu ja -vastuu alkaa datakeskuksesta.
Meillä Suomessa on erittäin hyvät tietoliikenneyhteydet maailmalle, korkea osaamisen taso ja geopoliittisestikin erittäin mielenkiintoinen sijainti. On silkkaa tuhlausta, että parhaat resurssimme viettävät työaikansa palvelinkeskuksissa sammuttelemassa tulipaloja ja suorittamassa tylsiä, virhealttiita manuaalisia rutiineja. On kaikilla mittareilla mitattuna järkevintä antaa koneiden tehdä koneiden työt ja antaa ihmisille mahdollisuus tehdä niitä asioita joihin koneet eivät kykene, kuten innovaatio ja kehitystyö.
Olen toiminut it-palvelutoimittajaketjussa eri osa-alueilla. Eniten juuri datakeskuksien infrastruktuurin ja etenkin virtualisoinnin parissa. Uskallan väittää tietäväni, mitä ”enterprise”-tason palvelualustan rakentamiseen vaaditaan. Olen ollut rakentamassa lukuisia palvelualustoja, monilla eri teknologioilla ja useiden eri ammattilaisten kanssa. Yhdistävänä tekijänä projekteissa on ollut luja ammattitaito ja aito halu luoda paras mahdollinen kombinaatio, jotta loppuasiakas saa mahdollisimman kustannustehokkaan ja luotettavan palvelukokemuksen.
Meillä on kotimaisissa palveluntarjoajissa ja yrityksissä ammattitaitoista ja innovatiivista henkilöstöä. Teknologioiden parissa työskentelee usein moniosaajia jotka hallitsevat niin verkko-, tallennus-, virtualisointi- kuin palvelintekniikatkin. Nämä avainhenkilömme ovat yritystemme tärkeimpiä teknisiä resursseja. Tulevaisuudessa — tai oikeastaan: nyt — näiden henkilöiden tulisi palvella liiketoimintaa, esimerkiksi palvelukehityksen ja myynnin tukena. Heidän älykäs, arvokas ja tuottoisa työpanoksensa on ehdottomasti hyödyllisintä kun se on liiketoiminnan käytettävissä, eikä vain datakeskuksen raudan ruoskijana.
“Halvalla saatiin, kun itse tehtiin”.
Kotimaisella käsityöllä on hintalappunsa. Etenkin kun nämä useiden eri teknologia-alueiden asiantuntijat yrittävät sovittaa aikatalujaan ja resurssejaan monisyisen infraprojektin parhaaksi. Kaikesta ammattitaidosta ja tiimityöstä huolimatta infrastruktuurihankkeen lopputulos ei välttämättä kuitenkaan vastaa sitä, mitä oli suunniteltu ja mistä oli alunperin tilaajan kanssa sovittu. Projektin tuloksena valmistunut järjestelmäkokonaisuus on ainutlaatuinen, uniikki. Siten myös vianselvitys, hallinta, ylläpito ja koko elinkaaren hallinta on uniikkia. Tämä itsessään aiheuttaa valtavasti lisää tarpeetonta työtä, odottamattomia ongelmia ja loputtomia vianselvittelyketjuja.
Mitä jos koko organisaatio vetäisi yhtä köyttä ja vieläpä samaan suuntaan? Mitä jos IT olisikin liiketoiminnan tärkein kumppani, mahdollistaen nopean reagoinnin asiakastarpeisiin ja -vaatimuksiin? Nykyisellään IT on vain kuluyksikkö ja välttämätön paha. Tämä trendi koituu lopulta myös IT:n itsensä kohtaloksi mikäli se ei pysty luomaan nahkaansa ja olemaan aidosti linjassa liiketoiminnan kanssa, asiakkaan eduksi.
Perinteisessä toimintamallissa eri teknologia-alueiden tiimit huolehtivat omista osa-alueistaan palvelualustojen rakentamisessa ja kehittämisessä. Täysin oma lukunsa on näiden tiimien yhteistyön tuloksena suunniteltu ja rakennettu palvelualusta, jota ei valitettavan usein ehditä edes testaamaan kaikilta osin ennen tuotantoon siirtymistä. Perinteisillä menetelmillä rakennetuissa palvelualustoissa on usein eniten ongelmia juuri käyttöönoton jälkeen, koska testaaminen suoritetaan käytännössä tuotannossa. On suorastaan paradoksaalista, että yritämme paikata itseaiheuttamaamme kiirettä generoimalla lisää kiirettä vastaamalla 2020-luvun haasteisiin 1990-luvun menetelmillä ja toimintamalleilla.
Meidän täytyy saada nämä tiimit pelaamaan yhteen ja toimimaan linjassa liiketoiminnan kanssa. Näiden tiimien tulee yhdessä auttaa liiketoimintaa palvelemaan asiakkaitaan paremmin. Meidän täytyy olla mahdollistajia!
Jiri Vidgren